Arjen keskellä olen oppinut tunnistamaan asioita, jotka ovat mulle kaikkein mieluisimpia. Kun valvoo aamuyöllä 9kk vauvan kanssa, täytyy päivisin keskittyä mukaviin juttuihin. Kun arjen täyttää pyykinpesu, ruuanlaitto, vaippojen ja vaatteiden vaihto, ulkoilu ja nukkuminen, kannattaa siinä ohessa edes haaveilla siitä mistä eniten nauttii. Minulle se tuntuu olevan taimien kylvö, istutus, kasvun seuraaminen, kasvien hoito ja rikkaruohojen kitkeminen. Talven pimeydessä en edes muista, miten kevät aina herättää minut henkiin. Alan haaveilla kaikenlaisesta kasvatuksesta ikkunalaudalla. Kuvittelen mielessäni mitä kaikkea puutarhaan voisin istuttaa. Aurinko paistaa ja ikkunalaudat huutavat pikkupurkkeja ja idätysastioita. Sormet kaipaavat multaan.
Tänä keväänä olen taas kokeillut kasvattaa jotain erilaista, tomaattia, auringonkukkaa, lobeliaa ja laventelia. Oon aina "kärsinyt" siitä, että kompastun samoihin kasvatuspulmiin joka kevät. Siksi päätin nyt aloittaa blogin, jonne kirjoitan ylös puuhastelujani kasvien parissa. Näin tiedot jäävät muistiin ja voisin jopa oppia jotain tulevia keväitä varten. Kasvatuksen lisäksi tykkään kirjoittamisesta, joten saan toteuttaa sitäkin tarvetta tätä blogia tehdessä.
Ainoa kompasteeni on aika. Lapset ovat 2v ja 9kk, joten päivisin ei liikene hirveästi aikaa mihinkään ylimääräiseen. Kotiäitiyden ohella opiskelen ammatilliseksi opettajaksi. Jostain kuitenkin aina riipaisen aikaa kasvun ihmeelle. Se olkoon nyt tavoitteeni!
Kuvateksti:
Lenkillä Kemin maisemissa mietin millaisen kasvihuoneen rakentaisin kesällä.
