Sananen puutarhastani

Puutarhani sijaitsee Oulussa, Kellon kylässä, Holstinmäellä. Meillä on suurehko tontii, josta etupiha on pyhitetty minun istutuksilleni. Muualla pihamaalla on nurmikkoa ja puita, takapihalla koiran aitaus ja lasten leikkipaikat.

Muuttaessamme tähän, etupiha oli sekin täysin nurmikolla, lukuun ottamatta ison nurmikentän keskellä olevaa pientä vesiallasta. Sen ympärillä kasvoi muutama päivälilja. Aivan ensimmäinen projektini oli hävittää allas. Rakensin sen tilalle kukkapenkin, jonka ympäröin pikkukivillä. Päivänliljat saivat jäädä, ne muistuttavat minua aivan ensimmäisistä puutarhatöistäni tällä tontilla. Kukkapenkki täyttyi vuorenkilvistä.

Missioni on hävittää nurmikko koko etupihalta. Kolmena ensimmäisenä kesänä työstä tuli tehdyksi noin 60 prosenttia. Työkaluna on ollut pääasiassa lapio, mutta edellissyksynä sain kaivinkoneellista avustust, kun paikallinen yrittäjä kävi levittämässä sorat parkkipaikoille. Samalla hän kriipaisi nurmet pois niiltä alueilta, joihin ylsi vielä kauhallaan, rikkomatta jo tehtyjä penkkejä.

Olen edennyt pihatöissä pala kerrallaan. Kerta kaikkiaan suunnittelematta, aivan päättömästi. Useimmiten niin, että olen saanut ison kasan jotain uutta kasvia, jolle minun on keksittävä paikka. Kasvustojen levetessä olen joutunut raivaamaan jollekin lisää tilaa ja jotkut olen joutunut siirtämään, koska ne ovat kasvaneet oletettua suuremmiksi.

Ehkä suurin kompastus on ollutkin juuri se, että kaikelle pitäisi rakennusvaiheessa ymmärtää jättää tarpeeksi tilaa.

Kasvien ja kukkapenkkien lisäksi olen sijoittanut puutarhaani pari kasvulaatikkoa, jossa kasvatan jotain syötävää. Viime kesänä niissä oli porkkanaa ja persiljaa. Ensi kesäksi sain kolme uutta kasvulaatikkoa, joiden sisältöä en ole vielä suunnitellut.

Kevään mittaan suunnitelmissa on täydentää tätä blogia listaamalla kasvit, joita puutarhastani löytyy. Monet kysyvätkin, joko puutarhani on pian valmis...? Miksi? Parasta on sen rakentaminen ja jatkuva muutos. Se ei ole valmis koskaan. Täyteen se voi tulla, sitten kun kaikki nurmipinta on poissa ja istutusalueet täyttyneet. Aina on kuitenkin tilaa muutoksille, paikanvaihdoille, laajennuksille... Olisin pettynyt jos jonakin aamuna toteaisin, että puutarhani on nyt valmis.

Toki, joinain aikoina, kun olen saanut kaivaa savimaata lapiolla niin että selkää särkee ja sormia kolottaa, olen päättänyt selkeästi keskittyä vain nykyisten istutusten hoitamiseen. Mutta, kun taas joku ihana ihminen on antanut minulle taimia, tai olen jostain saanut päähäni jonkun uuden ajatuksen, olen sortunut jälleen uudelleenrakentamiseen. Ja tulen sortumaan jatkossakin. <3